Kulkuriveljeni Jan

Minun veljeni Jan oli kulkuri vaan kodin hylkäsi hän sekä maansa Kaiken jätti hän sen, oli onnellinen kun vain soitella sai kitaraansa Kotitölli niin ahdas ja harmaja on sydän täällä on raskas ja laulamaton Minä ymmärrän sen miten onnellinen on mun kulkuriveljeni Jan Minun veljeni Jan halus tanssia vaan siellä maantiellä tanssi on työnä Siksi lähti hän pois, että soitella vois näin hän selvitti sen sinä yönä Täällä painavat huolet mun askeliain niiden vuoksi se askele raskas on ain Minä ymmärrän sen miten onnellinen on mun kulkuriveljeni Jan Minun veljeni Jan iloluontehellaan tytöt hurmasi täällä ja tuolla Vaikka minne se vie, veli veikkosen tie hällä ystävä on joka puolla Minä luota en lempehen tyttösien minut petti mun rakkaani ainoakin Minä ymmärrän sen miten onnellinen on mun kulkuriveljeni Jan Minun veljeni Jan palas vihdoinkin vaan oli vuodet jo uurteita luoneet Niin kuin olleet jo ois kaikki laulunsa pois siellä maanteiden mutkissa kuolleet Kotitölli se sittenkin turvaisin on se on ahdas mutta ei rakkaudeton Minä ymmärsin sen, olin onnellinen mut ei ollut mun veljeni Jan mut ei ollut mun veljeni Jan mut ei ollut mun veljeni Jan