Mona

[Säkeistö 1] Mona, on kello aamuseitsemän Hän avaa oven väsyneenä Katse kirjaan kääntyneenä Liikkuu kuin aaveet kellarissa hän Kun kaataa teetä parvekkeella [Esikertosäe] Huomaan kuinka hiukset sulaa hämärään Vain hetken viipyy niissä henkäys tuulen Hetkeksi vain jään Kai olla tahtoisi hän yksinään, nyt luulen [Kertosäe] Mona, sun huoneessasi kellot kerran Pysähtyivät kaikki samaan aikaan Mona, on kauan sitten kirjoitettu Että saapuu päivä jolloin viimeinkin viet mut kokonaan [Säkeistö 2] Mona, kohta työt mua odottaa Hän valvonut on paljon öitä Polttanut vain kynttilöitä Painaa uni silmäluomiaan Kun hetkeksi ne sulkee silloin [Esikertosäe] Huomaan kuinka hiukset sulaa hämärään Kuin auki päästäisi ne ensi kerran Mua pyytää kohta lähtemään Niin taidan häntä tuntea jo edes sen verran [Kertosäe] Mona, sun huoneessasi kellot kerran Pysähtyivät kaikki samaan aikaan Mona, on kauan sitten kirjoitettu Että saapuu päivä jolloin viimeinkin viet mut kokonaan [Outro] Mona, Mona Mona, Mona