Mona

[Säkeistö 1]

Mona, on kello aamuseitsemän

Hän avaa oven väsyneenä

Katse kirjaan kääntyneenä

Liikkuu kuin aaveet kellarissa hän

Kun kaataa teetä parvekkeella

[Esikertosäe]

Huomaan kuinka hiukset sulaa hämärään

Vain hetken viipyy niissä henkäys tuulen

Hetkeksi vain jään

Kai olla tahtoisi hän yksinään, nyt luulen

[Kertosäe]

Mona, sun huoneessasi kellot kerran

Pysähtyivät kaikki samaan aikaan

Mona, on kauan sitten kirjoitettu

Että saapuu päivä jolloin viimeinkin viet mut kokonaan

[Säkeistö 2]

Mona, kohta työt mua odottaa

Hän valvonut on paljon öitä

Polttanut vain kynttilöitä

Painaa uni silmäluomiaan

Kun hetkeksi ne sulkee silloin

[Esikertosäe]

Huomaan kuinka hiukset sulaa hämärään

Kuin auki päästäisi ne ensi kerran

Mua pyytää kohta lähtemään

Niin taidan häntä tuntea jo edes sen verran

[Kertosäe]

Mona, sun huoneessasi kellot kerran

Pysähtyivät kaikki samaan aikaan

Mona, on kauan sitten kirjoitettu

Että saapuu päivä jolloin viimeinkin viet mut kokonaan

[Outro]

Mona, Mona

Mona, Mona