Päivänsäde ja menninkäinen

[Verse 1]

Aurinko kun päätti retken

Siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen

[Verse 2]

Hämärä jo mailleen hiipi

Päivänsäde, kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan

Se juuri oli noussut luolastaan

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

Milloinkaan elää päällä maan

[Verse 3]

He katselivat toisiansa

Menninkäinen rinnassansa tunsi kuumaa leiskuntaa

Sanoi: "Poltat silmiäni

Mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa

On pimeässä helppo vaeltaa

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien

Ja sinut armaakseni vien!"

[Verse 4]

Mut säde vastas:

"Peikko kulta pimeys vie hengen multa

Enkä toivo kuolemaa

Pois mun täytyy heti mennä

Ellen kohta valoon lennä niin en hetkeäkään elää saa!"

[Verse 5]

Joo niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin vaeltaa

Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on

Ja toinen yötä rakastaa